tiistai 5. heinäkuuta 2011

Hellekelien pelastaja

Löysin pari viikkoa sitten Eurokankaan alelaarista ihanan pehmoisen puuvillakankaan, joka viesti välittömästi tahtovansa olla kesämekko. Viime viikolla sitten otin projektiksi toteuttaa tämän toiveen.

Kaavoitin mekon yläosan toista mekkoa hieman apuna käyttäen. Piirsin ensin mekon tukiluita pitkin keskiosan kaavan. Sitten hahmottelin sivuosan ja tarkistin vielä mittanauhan kanssa että kaaren pituus täsmää keskiosan kaareen. Sivuosien sivusaumat olivat todellisuudessa lyhyemmät kuin kuva antaa ymmärtää. Muutenkin kuva on lähinnä havainnollistava, eikä missään tapauksessa kaava itsessään.
Koska puuvilla on aika kevyttä, päätin tukea yläosan etukappaleen vuorikankaalla. Löysin kaapin perukoilta violettia vuorikangasta, joka paremman puutteessa kävi ihan hyvin. Vuori tuli vain yläosan poikittaissauman alapuolelle, joten värillä ei niin ole väliä kun ei se sieltä mihinkään näy. Koska kangasta oli aika vähän ja näin ollen virheiden vara puuttui, testasin etuosan istuvuutta leikkaamalla ja kokoamalla ensin vuoriosan. Säkällä kaavoihin ei edes tarvinnut tehdä muutoksia, joten uskalsin lähteä kasaamaan yläosaa. Kangaspalan ollessa siis aika pieni, osien sovittaminen ja leikkaaminen vaati vähän tavallista enemmän pohdintaa, mutta sain kuin sainkin kankaan riittämään polvipituiseen mekkoon.
Taakse tein koko selän levyisen rypytyksen, joten mekko ei kaivannut vetoketjua vaan sen saa helposti vedettyä päälle ylä- tai alakautta. Testasin ensin rypytyslankaa pienelle kangastilkulle ja laskeskelin testitilkun perusteella paljonko kangas suurin piirtein menee kasaan rypyttyessään. Laskin että kangasta tarvitaan n. 1,75 kertaisesti takakappaleen leveys. Määrä varmasti vaihtelee ompelukoneesta ja rypytyslangan laadusta riippuen, joten tämä ei ole mikään eksakti kerroin. Lopputuloksessa olisi rypytys saanut mahdollisesti olla vähän kireämpikin, varsinkin jos mekkoa meinaisi käyttää olkaimettomana, mutta ainakin olkaimellisessa versiossa tämäkin riittää ihan hyvin pitämään mekon napakasti muodossaan.

Mekon takaosa on kokonaan yhdestä kappaleesta tehty, joten helman rypytys tulee luontevasti yläosan rypytyksestä. Takakappaleen yläosa on suorakaiteen muotoinen ja kappale levenee kevyesti vyötäröltä helmaa kohden. Helmaan saakka suorakaiteen mallinen takaosa olisi kaiketi myös riittänyt, mutta lopputulos on tällä tavalla vielä ilmavampi. Etuhelman leikkasin identtiseksi takakappaleen helmaosan kanssa ja rypytin etukappaleen levyiseksi ennen paikalleen ompelua.
Molempien kappaleiden ollessa muuten valmiit, tarkistusmittasin yläosien korkeuseron ja leikkasin tuloksen perusteella kaksinkerroin taitettavan suorakaiteen etukappaleen yläosaksi. Korkeus muuttui hieman takaosan rypytyksen takia. Lopuksi ompelin sivusaumat, käänsin helman ja askartelin kapeat olkaimet.

Lopputuloksena syntyi sopivasti helteille täydellisen kevyt ja ilmava mekko, joka ei varmasti kiristä tai paina mistään kohtaa. Vyötärölinja jäi ehkä vähän turhan korkealle, johtuen mallina käytetyn mekon mallista, joten etuhelman rypytys tekee vähän pömppistä. Mitään tekoahan ei asiaan tietenkään voi olla sillä, että olen elokuun jälkeen lihonut kymmenisen kiloa. :P Luultavasti istuvuus paranee vielä entisestään kun olen saanut taas itseäni niskasta kiinni ja suklaan syömisen kuriin. Ennen syyskuista häämatkaa olisi tarkoitus saada vähän bikinikuntoa taas takaisin.

Mekko on yläosastaan kuitenkin yllättävänkin hyvin istuva, suurpiirteisestä kaavoituksesta huolimatta, joten harmittaa vähän etten saanut otettua kuvaa mekosta päällä. Asunnon ainoan ison peilin sijaitessa pimeässä eteisessä, oli yritys tuhoon tuomittu. Olisin toki voinut kaivaa esiin H:n jalustan ja kaukolaukaisijan, mutta en sitten laiskuuttani millään jaksanut. Pitäisi sitäpaitsi ensin tutustua kaukolaukaisimen toimintaan.. Kuvaamisesta puheen oleen, vähänkö olen ylpeä miten tarkka tuo uudessa kesäbannerissakin esiintyvä kuva on, ollakseen käsitarkenteisesti otettu. :D Kamerani automaattitarkennus jostain syystää reistaa aina välillä, mutta eipä se näköjään kuvaamista paljon haittaa. ;)

torstai 30. kesäkuuta 2011

Jussia vähän jälkijunassa

Palataan hetkeksi juhannukseen, jonka tänä vuonna vietimme vähän erilaisissa merkeissä kuin yleensä. Railakkaan juhlimisen ja hyttysten läiskimisen sijaan vietimme perjantain H:n kanssa kotona kahdestaan, syöden ja juoden hyvin, sekä ihan vaan yhdessä oleskellen ja mistään stressaamatta. H loihti ateriaksi huippuhyviä blinejä ja jaksoimme kerrankin jopa kattaa vähän normaalia hienommin (joskin sitäkään erikoisemmin etukäteen suunnittelematta).

Blinien kanssa oli tarjolla perinteiseen malliin liha- tai kalavaihtoehto oluen kera, sekä tietysti tätä ;) :
Lauantaina heräiltyämme nautimme brunssiksi blinien jämät ja suuntasimme sitten mökkeilemään sukulaisteni kanssa. Juhannushan on perinteisesti hyvä tekosyy kaiken hyödyttömän rakennusjätteen polttamiselle, joten poikkeuksellisesti pääsimme ihastelemaan lieskoja lauantaina, vaikka yksi kokko oli poltettu jo edellisenä iltana. En tosin tajunnut ottaa kameraa edes mukaan mökille, joten kokon melko massiivisiksi innostuneista lieskoista ei nyt ole kuvatodisteita.
Katselin jo viime kesänä hääkimppuun pioneja sillä silmällä, mutta koska häät oli elokuussa, ei niitä juurikaan ollut saatavilla. Sittemmin olen edellisestään hurahtanut kyseisiin kukkiin ja ostinkin jokin aika sitten parvekkeelle ruukkuun pionin. Se ei ilmeisesti kuitenkaan oikein tykännyt siirtämisestä, joten näyttää pahasti siltä, että kukkia on siihen yksilöön turha odottaa tänä kesänä. Mökillä sen sijaan pionit rehottivat täydessä loistossaan, joten pakkohan siellä puskissa oli käydä vähän varkaissa. ;)
Ilokseni kukat ovat edelleen näin torstaina ihan priimassa kunnossa, ja aukeamattomia nuppujakin on vielä muutama jäljellä. Saanemme siis nauttia huumaavasta tuoksusta vielä vähän aikaa. Harmi vaan että eräät karvanaamat tykkäävät kasviperäisistä tuotteista siinä määrin, ettei maljakkoa voi jättää käytännössä hetkeksikään vartioimatta. Onneksi keittiöstä löytyy vielä pari hyllyä, johon kukat saa nostettua turvaan tuholaisilta.

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Operaatio täydellinen meikkipussi

Hieman on ollut taas hiljaiseloa blogin kanssa, kun on ollut kiirettä mm. DI:ksi valmistumisen kanssa. Nyt se homma on kuitenkin pulkassa ja töitä odotellessa kenties koko kesä vain aikaa. :)

Vaikka kesällä ei juuri tulekaan meikattua, kulkee koottu valikoima perusmeikkejä silti aina käsilaukussa. Koska laukun pohjalla irtonaisena pyörivät meikit ensinnäkään eivät ole kovin käteviä ja toisekseen menevät helposti rikki, on hakusessa ollut täydellinen meikkipussukka. Haaveissa ensinnä oli Marimekon Pikkusuomu -kuosilla varustettu pussi.
kuva
Kaikki käsiini saamani koot olivat kuitenkin joko liian pieniä tai liian suuria. Päätinkin sitten hyödyntää taannoin Piskuisesta noutamiani söpiskankaita ja askarrella juuri sopivan kokoisen itse. Siispä kokeilemaan. Ensimmäiseen kokeiluun piirtelin sopivan levyisen kehyksen avulla ruutupaperille hyvin yksinkertaisen kaavan.
Kaavan avulla leikkelin ja ompelin pinkistä pilkkukankaasta ja yksivärisestä pinkistä puuvillasta vuorillisen pussukan. Lisäsin vielä yläosaan somisteeksi vähän puuvillapitsiä ja siksakkasin reunukseen täytteeksi luonnonkuitunarua, jonka tarkoituksena on estää kangasta niin helposti luiskahtamasta ulos kehyksestä.
Lopputuloksesta tuli kuitenkin tällä kaavalla vähän turhan ahdas, ja kangas kinnasi ikävästi kehyksen alareunan luona. Vahingosta viisastuneena päätin tutkailla vähän tarkemmin Marimekko-penaalini anatomiaa ja muokata havaintojeni perusteella vähän parannellun kaavan.
Seuraavaan kokeilupussukkaan valitsin violetin pilkkukankaan turkosilla vuorilla. Kehyksen täytteeksi valitsin tällä kertaa valkoista narua, joka on jäämäpala keittiön laskosverhojen narusta.
Tämä kakkosversio onkin sitten muodoltaan jo paljon kivempi ja tilavampi. Eräs ongelma tässäkin pussukassa kuitenkin on - nimittäin miten kehyksen saa kiinnitettyä siististi ja toimivasti??

Omissa kokeiluissani käytin tällaisia tavallisia pihtejä. Niiden kanssa operointi oli kuitenkin vähän kömpelöä ja pihdit jättivät kehykseen ikäviä jälkiä vaikka käytin suojana erivahvuisia kankaita ja nahanpaloja. Näiden jälkienkin kanssa voisin vielä elää, mutta ikävämpi ongelma on, että lopputuloksessa kehyksen kielet(?) vääntyvät sen verran vääriin suuntiin, ettei pussukka tahdo oikein pysyä kiinni.
Tykkään kuitenkin erityisesti tämän jälkimmäisen, violetin pussin väreistä ja mallista siinä määrin, että se päätyi ihan käyttöön asti. Kokeilu on kuitenkin osoittanut, että kiinnitys on aivan liian löysä, eli tuloksena on jälleen hieman turhan usein meikit levinneenä laukun pohjalle. Kehyksen kiinnitys kankaaseen ei myöskään ole riittävän tiukka, vaan kangas lipsuu kehyksen välistä niin että siksakit tulevat ikävästi näkyviin. Tätä ongelmaa voisi varmaankin korjata lisäämällä kehyksen sisälle vähän liimaa ennen kiinni puristamista.
Mutta - millaisin työkaluin ja niksein kehyksen oikein saisi siististi ja tukevasti paikoilleen??

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Kevätkissa

Näin käy kun jättää kuvaamisen jälkeen kamat hetkeksi (tai pariksi tunniksi) lojumaan sohvalle.
Nyytillä on kevättä rinnassa. Pidennetyn viikonlopun mummolareissulla pääsiäisruoho maistui ja aurinko on alkanut taas lämmittää masua kivasti. Vielä kun pihalle pääsisi haistelemaan kevätkukkia ja jahtaamaan kärpäsiä.

Uusia suunnitelmia ja vähän valmistakin

Päädyin tekemään neuletakkiversion, ja paita syntyikin aikamoisella vauhdilla tukevan langan ansiosta. En ole silti vieläkään ihan varma tykkäänkö lopputuloksesta, joten kuvia ei ole nyt vielä tarjolla. Ajattelin kokeilla käyttää muutaman kerran ja tunnustella että alkaako tuntua omalta. Jos niin ei käy, niin puran pois ja teen langasta jotain muuta. Esim. liivi tai lyhythihainen jakku tai molemmat kiinnostaisivat. Kyseisen neuletakin voisin sitten kenties syssymmällä tehdä villaisena versiona.
Kävin viikko sitten shoppailemassa Piskuisen Annelta syötävän söpöjä puuvillakankaita tarkoituksenani tuunailla vanhoja keittiöpyyhkeitä. Eilen rupesin kääntelemään ja vääntelemään pyyhkeitä käsissäni,  mutta en oikein löytänyt sitten kuitenkaan riittävän kivoja yhdistelmiä. Pyyhkeet näyttävät ehkä sittenkin kivoimmalta ihan sellaisena kuin ovat. Taidan siis toteuttaa ihan alkuperäisen suunnitelman ja käydä vielä Eurokankaassa shoppailemassa pyyhekankaita perusmateriaaliksi, vaikka kierrätysajatuksena vanhojen tuunaus viehättikin enemmän. Jotain muuta ja aika kivaa eilisiltana lähti kuitenkin syntymään, vaikka pyyheprojektista tulikin pettymys. Mutta siitä lisää vähän myöhemmin.
Eilen valmistui jo jonkin aikaa puikoilla viihtynyt pikkuisen kummitytön kesäbody. Lankana Mandarin Petit ja kolmosen puikot, ohje on jälleen Modasta 1/2005, tällä kertaa nro 47. Ohjeen bodyyn kuuluvat myös kaulukset, mutta jätin ne pois ja korvasin tavallisella reunuksella.
Bodyssa on kierrätysnapit ja koristeena Lovelabel, myös Piskuisesta ostettu. Veljentyttö on niin kovin pikkuinen vielä, että body taitaa olla vielä kovin iso, mutta jospa se loppukesästä jo kävisi.

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Neulepaita-asiaa 0.3

Lankakaupan hyllyssä minua kutsui tämä pieni ja suloinen puuvillalanka. Rowanin handknit cottonin vihertävän harmaa sävy vei sydämeni, eikä valintaa tarvinnut miettiä enää kahta kertaa. Neulepaitaan langat nyt siis viimein valittu ja hankittu! Vielä en varmaksi tiedä teenkö paidan vai neuletakin, mutta ehkäpä valinta ehtii selkiytyä mallitilkkua tehdessä.

Aihetta sivuten muuten hyviä uutisia meille tamperelaisille. Kuulin melkoisen varmasta lähteestä, että heinäkuussa meille rantautuu, vieläpä kunnon valikoima Dropsin lankoja, kun Lankaidea avaa uusissa, isommissa liiketiloissa.

Mutta nyt malttamattomana mallitilkun kimppuun. :)

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Valinnan vaikeus: neulepaita-asiaa 0.2

Neulepaidan suunnittelu ja pohdiskelu jatkuu. Tajusin tosiaan että eihän Kuopiossa edes ole Dropsin jälleenmyyjää, en tiedä mistä olen sellaisen käsityksen saanut. Perjantaina matkalla Kuopioon kävin etsimässä Jyväskylästä lankaliikettä, jossa huhujen mukaan Dropseja myydään, mutta kiireessä 10 min ennen sulkemisaikaa en tietenkään löytänyt koko liikettä. H jäi autoon kuuntelemaan takapenkin kilpamaukumista kissojen esittäessä kuuluvan kannanottonsa siihen, että Jyväskylässä käännyttiinkin keskustaan sen sijaan että olisi ajettu suoraan läpi. Niinpä sitten kiireessä haahuilin hetken edestakaisin ja palasin sitten autoon ja jatkettiin matkaa.

Toisaalta on ihan hyväkin, että en sitten liikettä löytänyt. Mukaani tarttui nimittäin joku aika sitten eräiltä käsityömessuilta kolme kerää Alpacaa (ks. bannerikuva), joista oli tarkoitus tulla pipo, mutta joista useiden yritysten ja purkamisten jälkeen onkin nyt syntymässä kauluri. Testailin tuossa melkein valmista kauluria ja huomasin Alpacan kutittavan vaikka sen ei pitänyt. Olen aiemmin siitä pipon tehnyt, jonka kanssa ei mitään ongelmia ole ollut, joten hieman yllätyin. Ilmeisesti kuitenkin hiukset estää välittömän ihokontaktin, eikä otsan iho liene yhtä herkkää kuin kaulan. 

Joka tapauksessa vaikuttaisi nyt siis siltä, että lankavalintaa on mietittävä uudemman kerran. Se on sinänsä hyvä uutinen, että nyt voin ratsata sopivat ehdokkaat ihan paikallisista lankakaupoista. Toisaalta myös kevään korvalla lämpimän villapaidan tekeminen ei tunnu kovinkaan inspiroivalta, joten joku kesäisempi vaihtoehto voisi muutenkin olla parempi. 

Olen viimeaikoina ihastunut bambuun kuituna sen (oletettavan) ekologisuuden, pehmeyden ja antibakteeristen ominaisuuksien vuoksi. Esimerkiksi eräätkin bambufroteiset käsipyyhkeet voivat roikkua kylppärin naulakossa ties miten pitkään alkamatta haista, kun taas niiden puuvillaiset lajitoverit kestävät samassa käytössä vain parisen viikkoa. Yksi mieleen tullut vaihtoehto voisikin olla Sirdarin BabyBamboo. Pienellä penkomisella löysin varastoistani valkoisen ja vaaleanpunaisen kerän lopun, mutta ne eivät nyt ihan taida natsata toiveisiin. Pientä pohdintaa on vielä myös mallin suhteen. Hieman houkuttaisi mahdollisesti paidan sijasta neuletakki, mutta en ole vielä ihan varma. Olen oikeastaan ihan ylpeä itsestäni, kun kerrankin uhraan langalle ja mallille tarkempaa pohdintaa sen sijaan että ryntäisin välittömästi kauppaan ja toteutukseen. Syystä mulle-kaikki-nyt-heti varmaankin ovat tähänastiset itselle neulotut puserot jääneet aika pitkälti käyttämättöminä kaapin perukoille lojumaan. Kenties pienellä kärsivällisyydellä saavutetaan mieluisampi lopputulos.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Pinkkiyttä

Jyväskylän kädentaitomessujen webbisivujen yläbannerissa huomioni kiinnittyi herkullisen värisistä puuhelmistä tehtyihin rannekoruihin (?), sillä väriyhdistelmä näyttäisi täsmäävän kummitytön duffelitakkiin väkertämäni heijastimen puuhelmiin. Aamupäivän puhdetöikseni päätin askarrella samantyyppisen korun itselleni.
Taannoin väkertelemieni neulemerkkaimien tarveaineista löytyi metallilankaa ja pari pinkkiä muovihelmeä, piti löytyä myös ylimääräinen kiinnityssolki, mutta todettuani sen haihtuneen askartelulaatikosta jäljettömiin, päätin "uhrata" yhden neulemerkkaimista ja irrottaa soljen siitä. Lopputuloksesta tuli aika kiva, yllätyin ihan miten kevyeltä ja huolettomalta näinkin kookas viritys tuntuu ranteessa. Kumilanka olisi saattanut olla vielä miellyttävämpi lankana, mutta hyvin tämä kävi näinkin. Soljen "vastakappaleen" kieputtelin sukkapuikon ympärillä ja terävät metallilangan päät pujottelin molemmissa päissä muovihelmen sisään.
Tämä päivä hujahti taas vähän harakoille, kun unohdin illalla laittaa herätyskellon soimaan ja nukuin autuaasti puolille päivää. Suunnitelmissa oli että olisin hurauttanut tänään päivällä Viialaan Drops-ostoksille. Laskeskelin reissun bensakuluineen tulevan muutaman euron kalliimmaksi kuin nettitilaus postikuluineen, mutta hyvänä puolena olisi se että langat saisi käteen Nyt Heti. :) Toisaalta saattaisin tehdä siinä itselleni karhunpalveluksen, sillä neulominen luultavasti viehättäisi hieman enemmän kuin diplomityön kirjoittaminen. Työn ollessa nyt loppukiriä vaille valmis, olisi siihen keskittyminen aika olennaista - sen valmistuttua voi sitten taas keskittyä kivempiin asioihin. Nyt pitäisi jaksaa käppäillä parin kilometrin matka koulun kirjastoon palauttamaan yksi tänään erääntyvä lainakirja ja sitten uppoutua muutamaksi tunniksi diplomityön ihmeelliseen maailmaan.

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Neulepaita

Viikonloppuna vierailin Vaasassa, mutta minäpä hölmö tajusin vasta sunnuntaina katsoa, että siellähän olisi ollut Dropsin lankoja myyvä lankaliike. Tämä ohje on ollut auki selaimessa jo kuukauden verran, mutta en ole vieläkään saanut lankoja hankittua. On niin huutava vääryys, ettei Tampereelta löydy yhtäkään Dropsin jälleenmyyjää! Tulevana viikonloppuna kuitenkin Kuopioon, joten toivottavasti ehtisi siellä käydä hakemassa langat.

Ohjeen yhteydessä olevassa kuvassa oleva "hillitty keltainen" näyttää värinä herkulliselta, mutta valitettavasti sitä ei enää löydy värikartasta. Tässä ohjeessa näkyvä "vaalea harmaanvihreä" voisi olla kaunis, tai sitten joku beige, esim. värjäämätön "vaalea kameli".
Muokattu täältä löytyvästä kuvasta.
Maskailin nopeasti ohjeen kuvasta version joka voisi olla aika lähellä ko. väriä. Ei nyt ehkä ihan täsmää, mutta jotain tuohon suuntaan kenties. Ehkäpä tuo harmaa voisi sittenkin olla se kaunein vaihtoehto, erityisesti sinisille silmille ja vaalealle tukalle. 

Mitä mieltä olette - harmaa vai beige??

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Keltamusta

Vaikka KalPa viikko sitten lähtikin kesälomille, niin vähän lätkätunnelmia. Tuossa taannoin sain H:lta innostuneen linkin, että tällainen olisi hieno, teetkö? Palkkioksi neuvottelin itselleni uuden toppatakin, ja eikun lankakauppaan. Lankana Sandnes Fritidsgarn (joo, innostuin) keltainen ja musta, puikko oli muistaakseni löysähköllä käsialallani 4.5. Malli ihan omasta päästä suunniteltu. Raitojen leveyttä mittailtiin insinööreinä tietysti millimetrimitalla, jotta saatiin suunnilleen täsmäämään. 
Aloitin neulomisen toisesta hihansuusta, jatkoin rintaosioon johon jätin sopivalta tuntuvan pääaukon ja neuloin toisen hihan kavennuksinaan peilikuvana ensimmäisestä. Sitten poimin sopivasti silmukoita hihaosion reunoista ja neuloin helman. Helmaan tuli vielä kaksi vähän kapeampaa mustaa raitaa ja erona alkuperäiseen resori. KalPa-logon tekeminen olisi ollut mahdotonta noin paksulla langalla, joten päätettiin jättää ihan suosiolla pois. A rinnuksissa on tuota kuvaussessiota varten harsittu kankaasta, normaalikäytössä siis ilman sitä. Ei siis mikään täydellinen repro ole, mutta erittäin tyytyväinen olen lopputulokseen, ja mikä tärkeintä H myös. Peleissä on tullut H:lle positiivista kommenttia paidasta useammalta tyypiltä, joten ei voi ihan huono olla. ;)  Ylempi kuva (jolla muuten tuli palkinto KalPan valokuvauskilpailussa!) H:n käsialaa ja mallina I, jolle työn alla nyt samanlainen paita. Vähän täytyy tehdä välillä muutakin ettei pääse ihan totaalikyllästyminen iskemään, mutta seuraavaan peliinkin on toki vielä puoli vuotta aikaa. ;)
Kuten kuvasta näkyy, lanka on jo muutamien käyttökertojen jälkeen lähtenyt vähän nyppyyntymään. Ihan aktiivikäyttöön tulevaan paitaan lanka ei siis varmaan kulumisominaisuuksiltaan (100% villaa kun on) ole paras mahdollinen vaihtoehto, mutta tällaiseen vähän harvemmin käytettävään minusta ihan kelpo. Lankahan on paljon huovuttamiseen käytetty, joten pieni huopuminen vain kuuluu asiaan. Se tekee paidasta myös pehmeämmän käyttää, eikä minusta edes näytä mitenkään pahalta.

torstai 24. maaliskuuta 2011

Pirteää keltaista

Midinetin tekstistä inspiroituneena sain eilen illalla pääsiäisaiheisen sunnitelman kummitytön bodysta ylijääneen keltaisen Mandarin Petitin varalle. 
Kirjahyllyn uumenista löytyi Kodin Käsityöt vuodelta 1969, joka sisältää himoaidoimmat mummoliinan virkkausohjeet. Liinaa syntyi mukavalla vauhdilla kunnes - hups - kello oli taas jo yksi yöllä. 
Keltaisen liinan kaveriksi ryhtyy Pentikin vihreä lasikippo, joka tosin kaipaisi jotakin kivaa sisältöä. Niitä linnunmunan värisiä suklaamunia esimerkiksi. Itse pääsiäisen vietämme kylläkin Pohjois-Savossa mökkeillen, mutta kivaa kevätpiristystähän värikkäät koristelut silti tuovat. Sitä tarvitaan, kun ulkona "takatalvi" näyttäisi vaan jatkuvan, toivottavasti ei nyt pilaa hyvää kevään alkua ihan kokonaan. Huomenna nokka kohti Raumaa ja viidettä Lukko - Kalpa pudotuspeliä. Elin jo toivossa että tällä kertaa Rauma näyttäisi vähän valoisammalta kuin viikko sitten, mutta pahasti talviselta näyttää ennusteen perusteella.

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Huovutettu duffelitakki

Muutama päivä sitten valmistui ihka ensimmäinen huovutustyöni, duffelitakki kummitytölle 3-v. Ohje on Modasta 1/2005 nro. 39. Lankana Sandnesin Fritidsgarn ja vitosen puikot. 


Olin etukäteisviisas ja testasin ensin huovuttumisen koetilkun avulla 60 asteen kirjopesuohjelmalla, ja hyvä on että testasin, koska aika paljon joutui muutoksia tekemään silmukkamääriin. Lopputuloksen sopivuutta jännitän lauantaihin, jolloin pääsen luovuttamaan kevättakin omistajalleen - toivottavasti pinkki heijastinkukka ja punaiset napit riittää pinkkiä rakastavalle pikku-rinsessalle, että huolii käyttöön. :) Sinisen langan valitsin ihan sitäkin ajatellen, että kelpaisi sitten jatkossa mahdollisesti myös neidin pikkuveljelle.


Yksityiskohtana tosiaan (ainakin toistaiseksi) hakaneulalla kiinnitetty pinkki heijastin. Virkkailin kukan pinkistä seiskaveikan jämästä ja virkkasin siihen koristeeksi muutaman puuhelmen / "terälehti". Keskusta on tarrataustaista heijastinkangasta, jonka ompelin vielä varmuuden vuoksi ja huolitteluksi harvakseltaan villalangalla.

Tervetuloa

Joku kenties tuntee minut vanhasta blogistani, joka keskittyi häähömpötykseen, nyt reilu puoli vuotta rouvailua takana, joten uusi alku myös blogissa lienee paikallaan. Olen jo jonkin aikaa suunnitellut löyhästi käsitöihin painottuvan blogin perustamista, kun yökaudet neuloessa puikoilta on syntynyt jos jonkinlaista. Joten tässä sitä nyt ollaan! Blogin keskiössä tulevat olemaan käsityötekeleiden lisäksi ihan arkiset kuviot avioliittoon ja elämään liittyen, sekä kissakavereidemme Nyytin ja Nekun kuulumiset. 

Pitemmittä puheitta tervetuloa!

t. R, H, Nyyti & Nekku