torstai 30. kesäkuuta 2011

Jussia vähän jälkijunassa

Palataan hetkeksi juhannukseen, jonka tänä vuonna vietimme vähän erilaisissa merkeissä kuin yleensä. Railakkaan juhlimisen ja hyttysten läiskimisen sijaan vietimme perjantain H:n kanssa kotona kahdestaan, syöden ja juoden hyvin, sekä ihan vaan yhdessä oleskellen ja mistään stressaamatta. H loihti ateriaksi huippuhyviä blinejä ja jaksoimme kerrankin jopa kattaa vähän normaalia hienommin (joskin sitäkään erikoisemmin etukäteen suunnittelematta).

Blinien kanssa oli tarjolla perinteiseen malliin liha- tai kalavaihtoehto oluen kera, sekä tietysti tätä ;) :
Lauantaina heräiltyämme nautimme brunssiksi blinien jämät ja suuntasimme sitten mökkeilemään sukulaisteni kanssa. Juhannushan on perinteisesti hyvä tekosyy kaiken hyödyttömän rakennusjätteen polttamiselle, joten poikkeuksellisesti pääsimme ihastelemaan lieskoja lauantaina, vaikka yksi kokko oli poltettu jo edellisenä iltana. En tosin tajunnut ottaa kameraa edes mukaan mökille, joten kokon melko massiivisiksi innostuneista lieskoista ei nyt ole kuvatodisteita.
Katselin jo viime kesänä hääkimppuun pioneja sillä silmällä, mutta koska häät oli elokuussa, ei niitä juurikaan ollut saatavilla. Sittemmin olen edellisestään hurahtanut kyseisiin kukkiin ja ostinkin jokin aika sitten parvekkeelle ruukkuun pionin. Se ei ilmeisesti kuitenkaan oikein tykännyt siirtämisestä, joten näyttää pahasti siltä, että kukkia on siihen yksilöön turha odottaa tänä kesänä. Mökillä sen sijaan pionit rehottivat täydessä loistossaan, joten pakkohan siellä puskissa oli käydä vähän varkaissa. ;)
Ilokseni kukat ovat edelleen näin torstaina ihan priimassa kunnossa, ja aukeamattomia nuppujakin on vielä muutama jäljellä. Saanemme siis nauttia huumaavasta tuoksusta vielä vähän aikaa. Harmi vaan että eräät karvanaamat tykkäävät kasviperäisistä tuotteista siinä määrin, ettei maljakkoa voi jättää käytännössä hetkeksikään vartioimatta. Onneksi keittiöstä löytyy vielä pari hyllyä, johon kukat saa nostettua turvaan tuholaisilta.

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Operaatio täydellinen meikkipussi

Hieman on ollut taas hiljaiseloa blogin kanssa, kun on ollut kiirettä mm. DI:ksi valmistumisen kanssa. Nyt se homma on kuitenkin pulkassa ja töitä odotellessa kenties koko kesä vain aikaa. :)

Vaikka kesällä ei juuri tulekaan meikattua, kulkee koottu valikoima perusmeikkejä silti aina käsilaukussa. Koska laukun pohjalla irtonaisena pyörivät meikit ensinnäkään eivät ole kovin käteviä ja toisekseen menevät helposti rikki, on hakusessa ollut täydellinen meikkipussukka. Haaveissa ensinnä oli Marimekon Pikkusuomu -kuosilla varustettu pussi.
kuva
Kaikki käsiini saamani koot olivat kuitenkin joko liian pieniä tai liian suuria. Päätinkin sitten hyödyntää taannoin Piskuisesta noutamiani söpiskankaita ja askarrella juuri sopivan kokoisen itse. Siispä kokeilemaan. Ensimmäiseen kokeiluun piirtelin sopivan levyisen kehyksen avulla ruutupaperille hyvin yksinkertaisen kaavan.
Kaavan avulla leikkelin ja ompelin pinkistä pilkkukankaasta ja yksivärisestä pinkistä puuvillasta vuorillisen pussukan. Lisäsin vielä yläosaan somisteeksi vähän puuvillapitsiä ja siksakkasin reunukseen täytteeksi luonnonkuitunarua, jonka tarkoituksena on estää kangasta niin helposti luiskahtamasta ulos kehyksestä.
Lopputuloksesta tuli kuitenkin tällä kaavalla vähän turhan ahdas, ja kangas kinnasi ikävästi kehyksen alareunan luona. Vahingosta viisastuneena päätin tutkailla vähän tarkemmin Marimekko-penaalini anatomiaa ja muokata havaintojeni perusteella vähän parannellun kaavan.
Seuraavaan kokeilupussukkaan valitsin violetin pilkkukankaan turkosilla vuorilla. Kehyksen täytteeksi valitsin tällä kertaa valkoista narua, joka on jäämäpala keittiön laskosverhojen narusta.
Tämä kakkosversio onkin sitten muodoltaan jo paljon kivempi ja tilavampi. Eräs ongelma tässäkin pussukassa kuitenkin on - nimittäin miten kehyksen saa kiinnitettyä siististi ja toimivasti??

Omissa kokeiluissani käytin tällaisia tavallisia pihtejä. Niiden kanssa operointi oli kuitenkin vähän kömpelöä ja pihdit jättivät kehykseen ikäviä jälkiä vaikka käytin suojana erivahvuisia kankaita ja nahanpaloja. Näiden jälkienkin kanssa voisin vielä elää, mutta ikävämpi ongelma on, että lopputuloksessa kehyksen kielet(?) vääntyvät sen verran vääriin suuntiin, ettei pussukka tahdo oikein pysyä kiinni.
Tykkään kuitenkin erityisesti tämän jälkimmäisen, violetin pussin väreistä ja mallista siinä määrin, että se päätyi ihan käyttöön asti. Kokeilu on kuitenkin osoittanut, että kiinnitys on aivan liian löysä, eli tuloksena on jälleen hieman turhan usein meikit levinneenä laukun pohjalle. Kehyksen kiinnitys kankaaseen ei myöskään ole riittävän tiukka, vaan kangas lipsuu kehyksen välistä niin että siksakit tulevat ikävästi näkyviin. Tätä ongelmaa voisi varmaankin korjata lisäämällä kehyksen sisälle vähän liimaa ennen kiinni puristamista.
Mutta - millaisin työkaluin ja niksein kehyksen oikein saisi siististi ja tukevasti paikoilleen??