Hieman on ollut taas hiljaiseloa blogin kanssa, kun on ollut kiirettä mm. DI:ksi valmistumisen kanssa. Nyt se homma on kuitenkin pulkassa ja töitä odotellessa kenties koko kesä vain aikaa. :)
Vaikka kesällä ei juuri tulekaan meikattua, kulkee koottu valikoima perusmeikkejä silti aina käsilaukussa. Koska laukun pohjalla irtonaisena pyörivät meikit ensinnäkään eivät ole kovin käteviä ja toisekseen menevät helposti rikki, on hakusessa ollut täydellinen meikkipussukka. Haaveissa ensinnä oli Marimekon Pikkusuomu -kuosilla varustettu pussi.
 |
| kuva |
Kaikki käsiini saamani koot olivat kuitenkin joko liian pieniä tai liian suuria. Päätinkin sitten hyödyntää taannoin Piskuisesta noutamiani söpiskankaita ja askarrella juuri sopivan kokoisen itse. Siispä kokeilemaan. Ensimmäiseen kokeiluun piirtelin sopivan levyisen kehyksen avulla ruutupaperille hyvin yksinkertaisen kaavan.
Kaavan avulla leikkelin ja ompelin pinkistä pilkkukankaasta ja yksivärisestä pinkistä puuvillasta vuorillisen pussukan. Lisäsin vielä yläosaan somisteeksi vähän puuvillapitsiä ja siksakkasin reunukseen täytteeksi luonnonkuitunarua, jonka tarkoituksena on estää kangasta niin helposti luiskahtamasta ulos kehyksestä.
Lopputuloksesta tuli kuitenkin tällä kaavalla vähän turhan ahdas, ja kangas kinnasi ikävästi kehyksen alareunan luona. Vahingosta viisastuneena päätin tutkailla vähän tarkemmin Marimekko-penaalini anatomiaa ja muokata havaintojeni perusteella vähän parannellun kaavan.
Seuraavaan kokeilupussukkaan valitsin violetin pilkkukankaan turkosilla vuorilla. Kehyksen täytteeksi valitsin tällä kertaa valkoista narua, joka on jäämäpala keittiön laskosverhojen narusta.
Tämä kakkosversio onkin sitten muodoltaan jo paljon kivempi ja tilavampi. Eräs ongelma tässäkin pussukassa kuitenkin on - nimittäin miten kehyksen saa kiinnitettyä siististi ja toimivasti??
Omissa kokeiluissani käytin tällaisia tavallisia pihtejä. Niiden kanssa operointi oli kuitenkin vähän kömpelöä ja pihdit jättivät kehykseen ikäviä jälkiä vaikka käytin suojana erivahvuisia kankaita ja nahanpaloja. Näiden jälkienkin kanssa voisin vielä elää, mutta ikävämpi ongelma on, että lopputuloksessa kehyksen kielet(?) vääntyvät sen verran vääriin suuntiin, ettei pussukka tahdo oikein pysyä kiinni.
Tykkään kuitenkin erityisesti tämän jälkimmäisen, violetin pussin väreistä ja mallista siinä määrin, että se päätyi ihan käyttöön asti. Kokeilu on kuitenkin osoittanut, että kiinnitys on aivan liian löysä, eli tuloksena on jälleen hieman turhan usein meikit levinneenä laukun pohjalle. Kehyksen kiinnitys kankaaseen ei myöskään ole riittävän tiukka, vaan kangas lipsuu kehyksen välistä niin että siksakit tulevat ikävästi näkyviin. Tätä ongelmaa voisi varmaankin korjata lisäämällä kehyksen sisälle vähän liimaa ennen kiinni puristamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti