Hellekelien pelastaja

Löysin pari viikkoa sitten Eurokankaan alelaarista ihanan pehmoisen puuvillakankaan, joka viesti välittömästi tahtovansa olla kesämekko. Viime viikolla sitten otin projektiksi toteuttaa tämän toiveen.

Kaavoitin mekon yläosan toista mekkoa hieman apuna käyttäen. Piirsin ensin mekon tukiluita pitkin keskiosan kaavan. Sitten hahmottelin sivuosan ja tarkistin vielä mittanauhan kanssa että kaaren pituus täsmää keskiosan kaareen. Sivuosien sivusaumat olivat todellisuudessa lyhyemmät kuin kuva antaa ymmärtää. Muutenkin kuva on lähinnä havainnollistava, eikä missään tapauksessa kaava itsessään.

Koska puuvilla on aika kevyttä, päätin tukea yläosan etukappaleen vuorikankaalla. Löysin kaapin perukoilta violettia vuorikangasta, joka paremman puutteessa kävi ihan hyvin. Vuori tuli vain yläosan poikittaissauman alapuolelle, joten värillä ei niin ole väliä kun ei se sieltä mihinkään näy. Koska kangasta oli aika vähän ja näin ollen virheiden vara puuttui, testasin etuosan istuvuutta leikkaamalla ja kokoamalla ensin vuoriosan. Säkällä kaavoihin ei edes tarvinnut tehdä muutoksia, joten uskalsin lähteä kasaamaan yläosaa. Kangaspalan ollessa siis aika pieni, osien sovittaminen ja leikkaaminen vaati vähän tavallista enemmän pohdintaa, mutta sain kuin sainkin kankaan riittämään polvipituiseen mekkoon.

Taakse tein koko selän levyisen rypytyksen, joten mekko ei kaivannut vetoketjua vaan sen saa helposti vedettyä päälle ylä- tai alakautta. Testasin ensin rypytyslankaa pienelle kangastilkulle ja laskeskelin testitilkun perusteella paljonko kangas suurin piirtein menee kasaan rypyttyessään. Laskin että kangasta tarvitaan n. 1,75 kertaisesti takakappaleen leveys. Määrä varmasti vaihtelee ompelukoneesta ja rypytyslangan laadusta riippuen, joten tämä ei ole mikään eksakti kerroin. Lopputuloksessa olisi rypytys saanut mahdollisesti olla vähän kireämpikin, varsinkin jos mekkoa meinaisi käyttää olkaimettomana, mutta ainakin olkaimellisessa versiossa tämäkin riittää ihan hyvin pitämään mekon napakasti muodossaan.

Mekon takaosa on kokonaan yhdestä kappaleesta tehty, joten helman rypytys tulee luontevasti yläosan rypytyksestä. Takakappaleen yläosa on suorakaiteen muotoinen ja kappale levenee kevyesti vyötäröltä helmaa kohden. Helmaan saakka suorakaiteen mallinen takaosa olisi kaiketi myös riittänyt, mutta lopputulos on tällä tavalla vielä ilmavampi. Etuhelman leikkasin identtiseksi takakappaleen helmaosan kanssa ja rypytin etukappaleen levyiseksi ennen paikalleen ompelua.

Molempien kappaleiden ollessa muuten valmiit, tarkistusmittasin yläosien korkeuseron ja leikkasin tuloksen perusteella kaksinkerroin taitettavan suorakaiteen etukappaleen yläosaksi. Korkeus muuttui hieman takaosan rypytyksen takia. Lopuksi ompelin sivusaumat, käänsin helman ja askartelin kapeat olkaimet.

Lopputuloksena syntyi sopivasti helteille täydellisen kevyt ja ilmava mekko, joka ei varmasti kiristä tai paina mistään kohtaa. Vyötärölinja jäi ehkä vähän turhan korkealle, johtuen mallina käytetyn mekon mallista, joten etuhelman rypytys tekee vähän pömppistä. Mitään tekoahan ei asiaan tietenkään voi olla sillä, että olen elokuun jälkeen lihonut kymmenisen kiloa. :P Luultavasti istuvuus paranee vielä entisestään kun olen saanut taas itseäni niskasta kiinni ja suklaan syömisen kuriin. Ennen syyskuista häämatkaa olisi tarkoitus saada vähän bikinikuntoa taas takaisin.

Mekko on yläosastaan kuitenkin yllättävänkin hyvin istuva, suurpiirteisestä kaavoituksesta huolimatta, joten harmittaa vähän etten saanut otettua kuvaa mekosta päällä. Asunnon ainoan ison peilin sijaitessa pimeässä eteisessä, oli yritys tuhoon tuomittu. Olisin toki voinut kaivaa esiin H:n jalustan ja kaukolaukaisijan, mutta en sitten laiskuuttani millään jaksanut. Pitäisi sitäpaitsi ensin tutustua kaukolaukaisimen toimintaan.. Kuvaamisesta puheen oleen, vähänkö olen ylpeä miten tarkka tuo uudessa kesäbannerissakin esiintyvä kuva on, ollakseen käsitarkenteisesti otettu. :D Kamerani automaattitarkennus jostain syystää reistaa aina välillä, mutta eipä se näköjään kuvaamista paljon haittaa. ;)

Jussia vähän jälkijunassa

Palataan hetkeksi juhannukseen, jonka tänä vuonna vietimme vähän erilaisissa merkeissä kuin yleensä. Railakkaan juhlimisen ja hyttysten läiskimisen sijaan vietimme perjantain H:n kanssa kotona kahdestaan, syöden ja juoden hyvin, sekä ihan vaan yhdessä oleskellen ja mistään stressaamatta. H loihti ateriaksi huippuhyviä blinejä ja jaksoimme kerrankin jopa kattaa vähän normaalia hienommin (joskin sitäkään erikoisemmin etukäteen suunnittelematta).

Blinien kanssa oli tarjolla perinteiseen malliin liha- tai kalavaihtoehto oluen kera, sekä tietysti tätä ;) :

Lauantaina heräiltyämme nautimme brunssiksi blinien jämät ja suuntasimme sitten mökkeilemään sukulaisteni kanssa. Juhannushan on perinteisesti hyvä tekosyy kaiken hyödyttömän rakennusjätteen polttamiselle, joten poikkeuksellisesti pääsimme ihastelemaan lieskoja lauantaina, vaikka yksi kokko oli poltettu jo edellisenä iltana. En tosin tajunnut ottaa kameraa edes mukaan mökille, joten kokon melko massiivisiksi innostuneista lieskoista ei nyt ole kuvatodisteita.

Katselin jo viime kesänä hääkimppuun pioneja sillä silmällä, mutta koska häät oli elokuussa, ei niitä juurikaan ollut saatavilla. Sittemmin olen edellisestään hurahtanut kyseisiin kukkiin ja ostinkin jokin aika sitten parvekkeelle ruukkuun pionin. Se ei ilmeisesti kuitenkaan oikein tykännyt siirtämisestä, joten näyttää pahasti siltä, että kukkia on siihen yksilöön turha odottaa tänä kesänä. Mökillä sen sijaan pionit rehottivat täydessä loistossaan, joten pakkohan siellä puskissa oli käydä vähän varkaissa. ;)

Ilokseni kukat ovat edelleen näin torstaina ihan priimassa kunnossa, ja aukeamattomia nuppujakin on vielä muutama jäljellä. Saanemme siis nauttia huumaavasta tuoksusta vielä vähän aikaa. Harmi vaan että eräät karvanaamat tykkäävät kasviperäisistä tuotteista siinä määrin, ettei maljakkoa voi jättää käytännössä hetkeksikään vartioimatta. Onneksi keittiöstä löytyy vielä pari hyllyä, johon kukat saa nostettua turvaan tuholaisilta.

Operaatio täydellinen meikkipussi

Hieman on ollut taas hiljaiseloa blogin kanssa, kun on ollut kiirettä mm. DI:ksi valmistumisen kanssa. Nyt se homma on kuitenkin pulkassa ja töitä odotellessa kenties koko kesä vain aikaa. :)

Vaikka kesällä ei juuri tulekaan meikattua, kulkee koottu valikoima perusmeikkejä silti aina käsilaukussa. Koska laukun pohjalla irtonaisena pyörivät meikit ensinnäkään eivät ole kovin käteviä ja toisekseen menevät helposti rikki, on hakusessa ollut täydellinen meikkipussukka. Haaveissa ensinnä oli Marimekon Pikkusuomu -kuosilla varustettu pussi.

kuva

Kaikki käsiini saamani koot olivat kuitenkin joko liian pieniä tai liian suuria. Päätinkin sitten hyödyntää taannoin Piskuisesta noutamiani söpiskankaita ja askarrella juuri sopivan kokoisen itse. Siispä kokeilemaan. Ensimmäiseen kokeiluun piirtelin sopivan levyisen kehyksen avulla ruutupaperille hyvin yksinkertaisen kaavan.

Kaavan avulla leikkelin ja ompelin pinkistä pilkkukankaasta ja yksivärisestä pinkistä puuvillasta vuorillisen pussukan. Lisäsin vielä yläosaan somisteeksi vähän puuvillapitsiä ja siksakkasin reunukseen täytteeksi luonnonkuitunarua, jonka tarkoituksena on estää kangasta niin helposti luiskahtamasta ulos kehyksestä.

Lopputuloksesta tuli kuitenkin tällä kaavalla vähän turhan ahdas, ja kangas kinnasi ikävästi kehyksen alareunan luona. Vahingosta viisastuneena päätin tutkailla vähän tarkemmin Marimekko-penaalini anatomiaa ja muokata havaintojeni perusteella vähän parannellun kaavan.

Seuraavaan kokeilupussukkaan valitsin violetin pilkkukankaan turkosilla vuorilla. Kehyksen täytteeksi valitsin tällä kertaa valkoista narua, joka on jäämäpala keittiön laskosverhojen narusta.

Tämä kakkosversio onkin sitten muodoltaan jo paljon kivempi ja tilavampi. Eräs ongelma tässäkin pussukassa kuitenkin on - nimittäin miten kehyksen saa kiinnitettyä siististi ja toimivasti??

Omissa kokeiluissani käytin tällaisia tavallisia pihtejä. Niiden kanssa operointi oli kuitenkin vähän kömpelöä ja pihdit jättivät kehykseen ikäviä jälkiä vaikka käytin suojana erivahvuisia kankaita ja nahanpaloja. Näiden jälkienkin kanssa voisin vielä elää, mutta ikävämpi ongelma on, että lopputuloksessa kehyksen kielet(?) vääntyvät sen verran vääriin suuntiin, ettei pussukka tahdo oikein pysyä kiinni.

Tykkään kuitenkin erityisesti tämän jälkimmäisen, violetin pussin väreistä ja mallista siinä määrin, että se päätyi ihan käyttöön asti. Kokeilu on kuitenkin osoittanut, että kiinnitys on aivan liian löysä, eli tuloksena on jälleen hieman turhan usein meikit levinneenä laukun pohjalle. Kehyksen kiinnitys kankaaseen ei myöskään ole riittävän tiukka, vaan kangas lipsuu kehyksen välistä niin että siksakit tulevat ikävästi näkyviin. Tätä ongelmaa voisi varmaankin korjata lisäämällä kehyksen sisälle vähän liimaa ennen kiinni puristamista.

Mutta - millaisin työkaluin ja niksein kehyksen oikein saisi siististi ja tukevasti paikoilleen??

Kevätkissa

Näin käy kun jättää kuvaamisen jälkeen kamat hetkeksi (tai pariksi tunniksi) lojumaan sohvalle.

Nyytillä on kevättä rinnassa. Pidennetyn viikonlopun mummolareissulla pääsiäisruoho maistui ja aurinko on alkanut taas lämmittää masua kivasti. Vielä kun pihalle pääsisi haistelemaan kevätkukkia ja jahtaamaan kärpäsiä.

Uusia suunnitelmia ja vähän valmistakin

Päädyin tekemään neuletakkiversion, ja paita syntyikin aikamoisella vauhdilla tukevan langan ansiosta. En ole silti vieläkään ihan varma tykkäänkö lopputuloksesta, joten kuvia ei ole nyt vielä tarjolla. Ajattelin kokeilla käyttää muutaman kerran ja tunnustella että alkaako tuntua omalta. Jos niin ei käy, niin puran pois ja teen langasta jotain muuta. Esim. liivi tai lyhythihainen jakku tai molemmat kiinnostaisivat. Kyseisen neuletakin voisin sitten kenties syssymmällä tehdä villaisena versiona.

Kävin viikko sitten shoppailemassa Piskuisen Annelta syötävän söpöjä puuvillakankaita tarkoituksenani tuunailla vanhoja keittiöpyyhkeitä. Eilen rupesin kääntelemään ja vääntelemään pyyhkeitä käsissäni,  mutta en oikein löytänyt sitten kuitenkaan riittävän kivoja yhdistelmiä. Pyyhkeet näyttävät ehkä sittenkin kivoimmalta ihan sellaisena kuin ovat. Taidan siis toteuttaa ihan alkuperäisen suunnitelman ja käydä vielä Eurokankaassa shoppailemassa pyyhekankaita perusmateriaaliksi, vaikka kierrätysajatuksena vanhojen tuunaus viehättikin enemmän. Jotain muuta ja aika kivaa eilisiltana lähti kuitenkin syntymään, vaikka pyyheprojektista tulikin pettymys. Mutta siitä lisää vähän myöhemmin.

Eilen valmistui jo jonkin aikaa puikoilla viihtynyt pikkuisen kummitytön kesäbody. Lankana Mandarin Petit ja kolmosen puikot, ohje on jälleen Modasta 1/2005, tällä kertaa nro 47. Ohjeen bodyyn kuuluvat myös kaulukset, mutta jätin ne pois ja korvasin tavallisella reunuksella.

Bodyssa on kierrätysnapit ja koristeena Lovelabel, myös Piskuisesta ostettu. Veljentyttö on niin kovin pikkuinen vielä, että body taitaa olla vielä kovin iso, mutta jospa se loppukesästä jo kävisi.

Neulepaita-asiaa 0.3

Lankakaupan hyllyssä minua kutsui tämä pieni ja suloinen puuvillalanka. Rowanin handknit cottonin vihertävän harmaa sävy vei sydämeni, eikä valintaa tarvinnut miettiä enää kahta kertaa. Neulepaitaan langat nyt siis viimein valittu ja hankittu! Vielä en varmaksi tiedä teenkö paidan vai neuletakin, mutta ehkäpä valinta ehtii selkiytyä mallitilkkua tehdessä.

Aihetta sivuten muuten hyviä uutisia meille tamperelaisille. Kuulin melkoisen varmasta lähteestä, että heinäkuussa meille rantautuu, vieläpä kunnon valikoima Dropsin lankoja, kun Lankaidea avaa uusissa, isommissa liiketiloissa.

Mutta nyt malttamattomana mallitilkun kimppuun. :)

Valinnan vaikeus: neulepaita-asiaa 0.2

Neulepaidan suunnittelu ja pohdiskelu jatkuu. Tajusin tosiaan että eihän Kuopiossa edes ole Dropsin jälleenmyyjää, en tiedä mistä olen sellaisen käsityksen saanut. Perjantaina matkalla Kuopioon kävin etsimässä Jyväskylästä lankaliikettä, jossa huhujen mukaan Dropseja myydään, mutta kiireessä 10 min ennen sulkemisaikaa en tietenkään löytänyt koko liikettä. H jäi autoon kuuntelemaan takapenkin kilpamaukumista kissojen esittäessä kuuluvan kannanottonsa siihen, että Jyväskylässä käännyttiinkin keskustaan sen sijaan että olisi ajettu suoraan läpi. Niinpä sitten kiireessä haahuilin hetken edestakaisin ja palasin sitten autoon ja jatkettiin matkaa.

Toisaalta on ihan hyväkin, että en sitten liikettä löytänyt. Mukaani tarttui nimittäin joku aika sitten eräiltä käsityömessuilta kolme kerää Alpacaa (ks. bannerikuva), joista oli tarkoitus tulla pipo, mutta joista useiden yritysten ja purkamisten jälkeen onkin nyt syntymässä kauluri. Testailin tuossa melkein valmista kauluria ja huomasin Alpacan kutittavan vaikka sen ei pitänyt. Olen aiemmin siitä pipon tehnyt, jonka kanssa ei mitään ongelmia ole ollut, joten hieman yllätyin. Ilmeisesti kuitenkin hiukset estää välittömän ihokontaktin, eikä otsan iho liene yhtä herkkää kuin kaulan. 

Joka tapauksessa vaikuttaisi nyt siis siltä, että lankavalintaa on mietittävä uudemman kerran. Se on sinänsä hyvä uutinen, että nyt voin ratsata sopivat ehdokkaat ihan paikallisista lankakaupoista. Toisaalta myös kevään korvalla lämpimän villapaidan tekeminen ei tunnu kovinkaan inspiroivalta, joten joku kesäisempi vaihtoehto voisi muutenkin olla parempi. 

Olen viimeaikoina ihastunut bambuun kuituna sen (oletettavan) ekologisuuden, pehmeyden ja antibakteeristen ominaisuuksien vuoksi. Esimerkiksi eräätkin bambufroteiset käsipyyhkeet voivat roikkua kylppärin naulakossa ties miten pitkään alkamatta haista, kun taas niiden puuvillaiset lajitoverit kestävät samassa käytössä vain parisen viikkoa. Yksi mieleen tullut vaihtoehto voisikin olla Sirdarin BabyBamboo. Pienellä penkomisella löysin varastoistani valkoisen ja vaaleanpunaisen kerän lopun, mutta ne eivät nyt ihan taida natsata toiveisiin. Pientä pohdintaa on vielä myös mallin suhteen. Hieman houkuttaisi mahdollisesti paidan sijasta neuletakki, mutta en ole vielä ihan varma. Olen oikeastaan ihan ylpeä itsestäni, kun kerrankin uhraan langalle ja mallille tarkempaa pohdintaa sen sijaan että ryntäisin välittömästi kauppaan ja toteutukseen. Syystä mulle-kaikki-nyt-heti varmaankin ovat tähänastiset itselle neulotut puserot jääneet aika pitkälti käyttämättöminä kaapin perukoille lojumaan. Kenties pienellä kärsivällisyydellä saavutetaan mieluisampi lopputulos.