Hellekelien pelastaja

Löysin pari viikkoa sitten Eurokankaan alelaarista ihanan pehmoisen puuvillakankaan, joka viesti välittömästi tahtovansa olla kesämekko. Viime viikolla sitten otin projektiksi toteuttaa tämän toiveen.

Kaavoitin mekon yläosan toista mekkoa hieman apuna käyttäen. Piirsin ensin mekon tukiluita pitkin keskiosan kaavan. Sitten hahmottelin sivuosan ja tarkistin vielä mittanauhan kanssa että kaaren pituus täsmää keskiosan kaareen. Sivuosien sivusaumat olivat todellisuudessa lyhyemmät kuin kuva antaa ymmärtää. Muutenkin kuva on lähinnä havainnollistava, eikä missään tapauksessa kaava itsessään.

Koska puuvilla on aika kevyttä, päätin tukea yläosan etukappaleen vuorikankaalla. Löysin kaapin perukoilta violettia vuorikangasta, joka paremman puutteessa kävi ihan hyvin. Vuori tuli vain yläosan poikittaissauman alapuolelle, joten värillä ei niin ole väliä kun ei se sieltä mihinkään näy. Koska kangasta oli aika vähän ja näin ollen virheiden vara puuttui, testasin etuosan istuvuutta leikkaamalla ja kokoamalla ensin vuoriosan. Säkällä kaavoihin ei edes tarvinnut tehdä muutoksia, joten uskalsin lähteä kasaamaan yläosaa. Kangaspalan ollessa siis aika pieni, osien sovittaminen ja leikkaaminen vaati vähän tavallista enemmän pohdintaa, mutta sain kuin sainkin kankaan riittämään polvipituiseen mekkoon.

Taakse tein koko selän levyisen rypytyksen, joten mekko ei kaivannut vetoketjua vaan sen saa helposti vedettyä päälle ylä- tai alakautta. Testasin ensin rypytyslankaa pienelle kangastilkulle ja laskeskelin testitilkun perusteella paljonko kangas suurin piirtein menee kasaan rypyttyessään. Laskin että kangasta tarvitaan n. 1,75 kertaisesti takakappaleen leveys. Määrä varmasti vaihtelee ompelukoneesta ja rypytyslangan laadusta riippuen, joten tämä ei ole mikään eksakti kerroin. Lopputuloksessa olisi rypytys saanut mahdollisesti olla vähän kireämpikin, varsinkin jos mekkoa meinaisi käyttää olkaimettomana, mutta ainakin olkaimellisessa versiossa tämäkin riittää ihan hyvin pitämään mekon napakasti muodossaan.

Mekon takaosa on kokonaan yhdestä kappaleesta tehty, joten helman rypytys tulee luontevasti yläosan rypytyksestä. Takakappaleen yläosa on suorakaiteen muotoinen ja kappale levenee kevyesti vyötäröltä helmaa kohden. Helmaan saakka suorakaiteen mallinen takaosa olisi kaiketi myös riittänyt, mutta lopputulos on tällä tavalla vielä ilmavampi. Etuhelman leikkasin identtiseksi takakappaleen helmaosan kanssa ja rypytin etukappaleen levyiseksi ennen paikalleen ompelua.

Molempien kappaleiden ollessa muuten valmiit, tarkistusmittasin yläosien korkeuseron ja leikkasin tuloksen perusteella kaksinkerroin taitettavan suorakaiteen etukappaleen yläosaksi. Korkeus muuttui hieman takaosan rypytyksen takia. Lopuksi ompelin sivusaumat, käänsin helman ja askartelin kapeat olkaimet.

Lopputuloksena syntyi sopivasti helteille täydellisen kevyt ja ilmava mekko, joka ei varmasti kiristä tai paina mistään kohtaa. Vyötärölinja jäi ehkä vähän turhan korkealle, johtuen mallina käytetyn mekon mallista, joten etuhelman rypytys tekee vähän pömppistä. Mitään tekoahan ei asiaan tietenkään voi olla sillä, että olen elokuun jälkeen lihonut kymmenisen kiloa. :P Luultavasti istuvuus paranee vielä entisestään kun olen saanut taas itseäni niskasta kiinni ja suklaan syömisen kuriin. Ennen syyskuista häämatkaa olisi tarkoitus saada vähän bikinikuntoa taas takaisin.

Mekko on yläosastaan kuitenkin yllättävänkin hyvin istuva, suurpiirteisestä kaavoituksesta huolimatta, joten harmittaa vähän etten saanut otettua kuvaa mekosta päällä. Asunnon ainoan ison peilin sijaitessa pimeässä eteisessä, oli yritys tuhoon tuomittu. Olisin toki voinut kaivaa esiin H:n jalustan ja kaukolaukaisijan, mutta en sitten laiskuuttani millään jaksanut. Pitäisi sitäpaitsi ensin tutustua kaukolaukaisimen toimintaan.. Kuvaamisesta puheen oleen, vähänkö olen ylpeä miten tarkka tuo uudessa kesäbannerissakin esiintyvä kuva on, ollakseen käsitarkenteisesti otettu. :D Kamerani automaattitarkennus jostain syystää reistaa aina välillä, mutta eipä se näköjään kuvaamista paljon haittaa. ;)

Operaatio täydellinen meikkipussi

Hieman on ollut taas hiljaiseloa blogin kanssa, kun on ollut kiirettä mm. DI:ksi valmistumisen kanssa. Nyt se homma on kuitenkin pulkassa ja töitä odotellessa kenties koko kesä vain aikaa. :)

Vaikka kesällä ei juuri tulekaan meikattua, kulkee koottu valikoima perusmeikkejä silti aina käsilaukussa. Koska laukun pohjalla irtonaisena pyörivät meikit ensinnäkään eivät ole kovin käteviä ja toisekseen menevät helposti rikki, on hakusessa ollut täydellinen meikkipussukka. Haaveissa ensinnä oli Marimekon Pikkusuomu -kuosilla varustettu pussi.

kuva

Kaikki käsiini saamani koot olivat kuitenkin joko liian pieniä tai liian suuria. Päätinkin sitten hyödyntää taannoin Piskuisesta noutamiani söpiskankaita ja askarrella juuri sopivan kokoisen itse. Siispä kokeilemaan. Ensimmäiseen kokeiluun piirtelin sopivan levyisen kehyksen avulla ruutupaperille hyvin yksinkertaisen kaavan.

Kaavan avulla leikkelin ja ompelin pinkistä pilkkukankaasta ja yksivärisestä pinkistä puuvillasta vuorillisen pussukan. Lisäsin vielä yläosaan somisteeksi vähän puuvillapitsiä ja siksakkasin reunukseen täytteeksi luonnonkuitunarua, jonka tarkoituksena on estää kangasta niin helposti luiskahtamasta ulos kehyksestä.

Lopputuloksesta tuli kuitenkin tällä kaavalla vähän turhan ahdas, ja kangas kinnasi ikävästi kehyksen alareunan luona. Vahingosta viisastuneena päätin tutkailla vähän tarkemmin Marimekko-penaalini anatomiaa ja muokata havaintojeni perusteella vähän parannellun kaavan.

Seuraavaan kokeilupussukkaan valitsin violetin pilkkukankaan turkosilla vuorilla. Kehyksen täytteeksi valitsin tällä kertaa valkoista narua, joka on jäämäpala keittiön laskosverhojen narusta.

Tämä kakkosversio onkin sitten muodoltaan jo paljon kivempi ja tilavampi. Eräs ongelma tässäkin pussukassa kuitenkin on - nimittäin miten kehyksen saa kiinnitettyä siististi ja toimivasti??

Omissa kokeiluissani käytin tällaisia tavallisia pihtejä. Niiden kanssa operointi oli kuitenkin vähän kömpelöä ja pihdit jättivät kehykseen ikäviä jälkiä vaikka käytin suojana erivahvuisia kankaita ja nahanpaloja. Näiden jälkienkin kanssa voisin vielä elää, mutta ikävämpi ongelma on, että lopputuloksessa kehyksen kielet(?) vääntyvät sen verran vääriin suuntiin, ettei pussukka tahdo oikein pysyä kiinni.

Tykkään kuitenkin erityisesti tämän jälkimmäisen, violetin pussin väreistä ja mallista siinä määrin, että se päätyi ihan käyttöön asti. Kokeilu on kuitenkin osoittanut, että kiinnitys on aivan liian löysä, eli tuloksena on jälleen hieman turhan usein meikit levinneenä laukun pohjalle. Kehyksen kiinnitys kankaaseen ei myöskään ole riittävän tiukka, vaan kangas lipsuu kehyksen välistä niin että siksakit tulevat ikävästi näkyviin. Tätä ongelmaa voisi varmaankin korjata lisäämällä kehyksen sisälle vähän liimaa ennen kiinni puristamista.

Mutta - millaisin työkaluin ja niksein kehyksen oikein saisi siististi ja tukevasti paikoilleen??

Uusia suunnitelmia ja vähän valmistakin

Päädyin tekemään neuletakkiversion, ja paita syntyikin aikamoisella vauhdilla tukevan langan ansiosta. En ole silti vieläkään ihan varma tykkäänkö lopputuloksesta, joten kuvia ei ole nyt vielä tarjolla. Ajattelin kokeilla käyttää muutaman kerran ja tunnustella että alkaako tuntua omalta. Jos niin ei käy, niin puran pois ja teen langasta jotain muuta. Esim. liivi tai lyhythihainen jakku tai molemmat kiinnostaisivat. Kyseisen neuletakin voisin sitten kenties syssymmällä tehdä villaisena versiona.

Kävin viikko sitten shoppailemassa Piskuisen Annelta syötävän söpöjä puuvillakankaita tarkoituksenani tuunailla vanhoja keittiöpyyhkeitä. Eilen rupesin kääntelemään ja vääntelemään pyyhkeitä käsissäni,  mutta en oikein löytänyt sitten kuitenkaan riittävän kivoja yhdistelmiä. Pyyhkeet näyttävät ehkä sittenkin kivoimmalta ihan sellaisena kuin ovat. Taidan siis toteuttaa ihan alkuperäisen suunnitelman ja käydä vielä Eurokankaassa shoppailemassa pyyhekankaita perusmateriaaliksi, vaikka kierrätysajatuksena vanhojen tuunaus viehättikin enemmän. Jotain muuta ja aika kivaa eilisiltana lähti kuitenkin syntymään, vaikka pyyheprojektista tulikin pettymys. Mutta siitä lisää vähän myöhemmin.

Eilen valmistui jo jonkin aikaa puikoilla viihtynyt pikkuisen kummitytön kesäbody. Lankana Mandarin Petit ja kolmosen puikot, ohje on jälleen Modasta 1/2005, tällä kertaa nro 47. Ohjeen bodyyn kuuluvat myös kaulukset, mutta jätin ne pois ja korvasin tavallisella reunuksella.

Bodyssa on kierrätysnapit ja koristeena Lovelabel, myös Piskuisesta ostettu. Veljentyttö on niin kovin pikkuinen vielä, että body taitaa olla vielä kovin iso, mutta jospa se loppukesästä jo kävisi.